Kun mieheni näki, mitä kirjaa luin, hän kiinnostui siitä huomattavan paljon. Opin, että on olemassa rockmusiikin alalaji stoner rock. Olin tuolloin lukemisessa varsin alkuvaiheessa, mutta olin melko varma, että tätä aihetta kirjassa ei tultaisi käsittelemään ja oikeassa olin. Tiesin etukäteen kirjan olevan vähäeleinen, pienisuuri kirja. Alku oli melko verkkainen ja vähän jo hermostuin, maltanko antautua kirjalle.

On tullut aika sanoa kiitos ja näkemiin. Aloitin kirjablogin vuoden mittaisena kokeiluna; halusin saada selville mitä luen ja miksi. Opin, että luen sadasta kolmeensataa kirjaa vuodessa, kiireistä riippuen. Opin ettei lukemisillani ole mitään järjellistä logiikkaa. Joskus tekee mieli yhtä, sitten taas toista. Mikään ei yhdistä ennestään tuntemattomia niin kuin kirja. Kun on luettu sama kirja, on jaettu maailma.

Lukeminen on edelleen ihan parasta, mutta Kirjamuistikirja on silti päässyt hyytymään siinä määrin, että tehnee hyvää pitää ainakin taukoa, jollei peräti lopettaa kokonaan. Tarinan jännite kutoutuu lähinnä kahden juonen ympärille. Lukijalle paljastuu vähitellen, ettei Simon olekaan Joen biologinen lapsi, sekä se, että isän ja pojan suhteeseen mahtuu paljon muutakin kui.

2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Hyväksi havaittu vanha kannattaa säilyttää ja rakentaa sopivat sillat kohti uutta. Se on viisautta! Holma riepottelee pilke silmäk.

Jatkokertomuksia ja novelleja vanhoista suomalaisista sanomalehdistä. Ystävykset olivat vieraisilla sattumalta vanhan Morris-veikkonsa luona, kun Morris sattumalta rupesi puhumaan epäuskostaan luonteiden puhtautta kohtaan, mikä herätti vilkasta vastustusta läsnäolijain puolelta. Eikö kukaan teistä ole sattunut kuulemaan Conan Doylen kertomusta eräälle hyvin hurskaalle henkilölle lähetetystä sähkösanomasta? Ei, sellainen pila ei sovellu, sa.

Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Alkuteos Payton Place 1958, suomentanut Liisa Jalovaara, Gummerus 1969, sivumäärä 474. On loistava ajankuva, joka pal.

Blogiani jonkin aikaa seuranneet ovat ehkä havainneet, että pistin parisen kuukautta sitten pystyyn Kirjasfääri-nimisen sisarblogin sekä Blogspotin että WordPressin puolelle. Pyrin tällä ajankäytöllisesti erittäin typerällä ratkaisulla selvittämään, onko Bloggerin käyttis kivempi kuin WordPressin. Vietän tällä hetkellä kevyttä nostalgiakierrosta Kiekkomaailmassa.

Kaksi nuorta tyttöä - ja menitte yksinänne Puijolle, joka on julkinen paikka, melkein kuin ravintola? Ettekö te tienneet, kuinka hirveästi sopimatonta jo sekin on? Hyvä ystäväni asetti minulle haasteen lukea Minna Canthia. Tyttöjen vallaton retki saa synkempiä sävyjä, kun neljä poikaa lähtee seuraamaan heitä. Kun pojat on lopulta karistettu kannoilta, koko tempauksesta jää tytöille.

1001 Books You Must Read Before You Die. Tällä kertaa tuleekin tällainen lyhyt linkkaus vaan. Blogit on taas ihan tärviöllä! Ensimmäinen kindlellä lukemani kirja oli Amazonilla ilmaiskampanjassa ollut, ravitsemusasioita käsittelevä Matt Stonen. Se kun aiheensa puolesta liippaa melko läheltä tuota treeniaiheista kakkosblogia, laitoin tällä kertaa kirjajutun sinne.

Luonnollisesti hän kirjoittaa musiikin maailmasta. Lähtökohtaisesti en uskonut, että aihe kolahtaisi, mutta kirja yllättää hienosti. Liisasta, maalaistytöstä, joka mu.